tiistai, 12. kesäkuu 2007

Vauvauutisia

Niin, siis siskoni synnytti 20.1.2007 potran pojan, jonka kummiksi pääsimme Teemun kanssa.
Tässä Arsi Valtteri poseeraa hauskasti, ikää reilu kuukausi..
654128.jpg
Minä harjoittelemassa:)
654130.jpg
Arsi on pari päivää vanhempi kuin Onni, joten on hauska seurata kaksikon kehittymistä ja kasvamista:)
Arsin nimiäiset olivat 4.3, Arsin päivänä tietenkin.
Arsin ilmeestä voisi päätellä, ettei juhlinta miellyttänyt..;)
654139.jpg
Arsi on suuri Teemu-fani..
654140.jpg654141.jpg
Mökkeilyä..
654150.jpg654154.jpg
Ja oma vauvakuume vaan pahenee..;)

tiistai, 12. kesäkuu 2007

Päätöksiä..

Luulin joskus, että minusta tulee huippuhiihtäjä. Hiihto oli lähes koko elämäni ja suurin intohimoni..Se meni kaiken edelle. 10 vuotta olen harjoitellut melkein joka päivä kaksi kertaa..Ravasin leireillä ja kisoissa. Hiihto kävi työstä.Yleensä kuitenkin nautin kovasta harjoittelusta ja olin kiukkuinen, jos piti pitää lepopäivä. Vähän menestystäkin on tullut ja paras kauteni oli 2004-2005 kausi, jolloin pääsin uudelle tasolle ja saavutin ensimmäisen henkilökohtaisen yleisen sarjan SM-mitalini, pronssin. Lisäksi pääsin edustamaan Suomea maailmancuppiin Norjaan ja voitin Skandinavia Cupin osakilpailun Ruotsissa. Se oli sellainen flow-kausi, melkein kaikki sujui ja itseluottamus oli kohdillaan. Ajattelin, että nyt mulla on tie auki tähtiin ja asetin itselleni kovat tavoitteet seuraavalle kaudelle - olympialaiset.
No, treenikausi sujui hyvin, mutta loppusyksystä alkoivat ongelmat..Sairastuin poskiontelontulehdukseen, ja siitä alkoi sellainen sairastelun kierre, joka loppui vasta keväällä. Onnistuin kuitenkin muutamissa kisoissa, ja hiihdin kevään SM:ssa vielä pronssille kolmellakympillä.

Kuva Kotkasta
396086.jpg
Aloin taas treenaamaan kovaa talvea 2006-2007 varten ja tavoitteet olivat tietysti korkealla. Sapporoon pitäisi päästä. Kesä ja alkusyksy menivät taas hyvin, mutta syyskuussa sairastuin rauhaskuumeeseen ja Ramsaun leirillä lokakuussa kroppa oirehti myös. Ekat kisat menivät kuitenkin paremmin kuin koskaan ja olin toiveikas. Rukan maailmancupissa lihakset olivat kuitenkin jo niin jumissa, ettei hiihdosta tullut mitään. Siitä selvisin jotenkin tammikuun SM-kisoihin ja hiihdin kohtuullisesti (sprintti 7.,sprinttiviesti 3., pursuit 7., viesti 3.). Viron skandinavia cupissa sairastuin kuitenkin angiinaan ja a-virukseen, joka kesti lähes kuukauden..Kausi oli sitten siinä. Ei kannata kilpailla sairaana..
Lopputalvi oli raskasta aikaa, mieli paloi ladulle eikä mistään tullut mitään. Oli vähän liikaa aikaa miettiä. Mietin, että onko hiihto sittenkään maailman tärkein asia? Ehkä se tarkoittaa jotain, että kroppa reagoi noin. Mitä mä oikein haluan elämältä? Olin suunnitellut aikaisemmin jatkavani uraani Vancouverin olympialaisiin 2010 asti. Se tarkoittaisi vielä kolmea pitkää vuotta..Mitä jos ensi vuonna taas sairastun, kun kaikki näyttää juuri hyvältä? Miten mun pää sen kestää? Aloitin kuitenkin harjoittelun taas..

Käännekohta oli se, kun tein erääseen kurssiin liittyvää haastattelua nuorisopsykiatrisella polilla. Silloin tajusin, että tää se mun juttu on. Haluan tehdä jotain hyödyllistä. Sain tehtyä ison päätöksen: Kilpaladut saavat nyt jäädä. Hoidan opiskeluni loppuun ja menen töihin.( Päätöstä tosin "helpottivat" valmennusryhmistä putoaminen ja pettyminen omaan henkilökohtaiseen valmentajaan. )Olo oli haikea, mutta helpottunut. Mielessä on myllertänyt kovasti, eikä tätä oikein vielä edes kunnolla tajua. Läheiseni onneksi tukivat minua tässä ratkaisussani, vaikka varsinkaan isälle hiihtotouhujen lopettaminen ei ole helppoa. Niin suurella sydämmellä hän on ollut mukana. Sovimme kuitenkin, että jos ehdin ja jaksan syksyllä pitää kuntoa yllä, niin hiihdän SM-viestissä ja maakuntaviestissä. Onhan minulla kuitenkin hyvät pohjat, joten katsotaan..Kuntoilua en tietenkään lopeta! Joka päivä olen jotain pyrkinyt tekemään. Kaukajärven vapaa-aikatalon kuntosalista on tullut kantapaikkani..Saa nähdä, millainen mörssäri olen syksyllä..Sitten voinkin aloittaa uuden harrastuksen, kuulantyönnön! Siinä lajissahan on Suomessa tilaa naisten sarjassa;)

Nyt siis sitten aloitan graduni teon ja viimeiset kurssini syksyllä ja valmistun toivottavasti psykologian maisteriksi jouluna 2008:) Normaali elämä alkakoon!

Vielä kuitenkin yksi kuva minusta ja työvälineistäni..
653759.jpg
Tällaisia maisemia saattaa tulla ikävä..
395910.jpg
Paljon on hiihto ottanut, mutta paljon se on myös antanut. Nyt on kuitenkin aika kääntää sivua. Kohti uusia seikkailuja..
395931.jpg

tiistai, 12. kesäkuu 2007

Koirapäivitystä..

Huh, onpas pitkä aika kulunut tuosta viime kerrasta! Lupaan olla ahkerampi tulevaisuudessa:) Aloitetaan koira-asioista.
Paljon on tapahtunut tässä muutaman kuukauden aikana..Onni (kavereiden kesken Onnimanni, Onnimaisteri, Onnimannistamatikka..Rakkaalla lapsella on monta nimeä<3) taapersi elämäämme Tulikäpälän kennelistä 15.3 eikä täällä ole sen jälkeen siistiä päivää nähty;)
Tässä muutama kuva herrasta parinkolmen kuukauden ikäisenä..
481792.jpg
481793.jpg481795.jpg481797.jpg481798.jpg481800.jpg481801.jpg
Onni nimeen päädyimme, koska talvi oli meille vaikea sairastelujeni vuoksi. Ajattelimme, että Onni olisi sellainen piristysruiske ja "uuden alku" elämäämme. Ja niinhän se olikin..Onni on nimensä mukaisesti oikea "myrsky" ja ikiliikkuja..Mutta hurmaa myös kaikki olemuksellaan. Onni on varsinainen pelle peloton, hän haluaisi tehdä tuttavuutta ihan kaikkien kanssa. "isoveli" tai ehkä pikemminkin vaari Brando vaan välillä estelee, esimerkiksi verivihollisiinsa saksanpaimenkoiriin tutustumista;)
Pojat ovat jo hyviä kavereita..
653615.jpg
653619.jpg
Tässä Onni hoivaa Brandoa, joka makoili leikkauksesta tokkuraisena..<3
653627.jpg
653624.jpg
Veikkaan vaan, että Onnista tulee pian pomo, on se sellainen päällepäsmäri. Mukava on ollut kuitenkin katsella, kun Brandokin tuntuu nuorentuneen ja leikkii usein innoissaan Onnin kanssa. Onnin leikkityyli vaan on hiukan raju..
Nyt odotellaan kovasti, että päästään loppukesästä tokoon pentukurssille ja sitten ensi keväänä agilityyn! Ja erikoisnäyttely odottaa elokuussa, hui..
Pari kuvaa vielä otuksesta..
Hieno poseeraus, eikö? :)
653651.jpg
Vauhti päällä..
653654.jpg
653665.jpg
Ihana ilme..
653662.jpg
Pikku terroristi..
653658.jpg
Väsy..Ja mammanpojat tietysti mamman vieressä(mamma piilossa);)
653672.jpg

tiistai, 27. helmikuu 2007

Hyviä ja huonoja uutisia..

Kerrotaan nyt huonot ensiksi, olenhan ikuinen pessimisti ja negativiisen ajattelun mestari:) Tämä mystinen virus ei ole vieläkään jättänyt minua rauhaan,eli yli kaksi viikkoa on nyt kulunut treenaamatta! Se on tällaiselle nylkylle aika kova kolaus ja muutenkin, tärkeitä kisoja olisi ollut vielä kalenterissa. Tuntuu vähän siltä, että jos tästä nyt toipuu, niin saa alkaa keräillä tunteja ensi kautta varten. Ei motivoi lähteä esim. SM-kisoihin hakemaan sijoja ynnä muut.

Jotain kivaakin kuitenkin, nimittäin herra nimeltä Tulikäpälän Ukkosmyrsky eli Onni, muuttaa tänne meille Espoon ghetosta parin viikon päästä!

Tässä tämän sydäntenmurskaajan kuva, 4,5 viikkoisena..
417917.jpg
Äippäkin on aika sievä..
417923.jpg417924.jpg
Minä oisin voinut istua tuolla pentulaatikossa vaikka koko päivän:) Perjantaina mennään kyllä taas moikkaamaan Onnia, on jo niin kova ikävä..
417928.jpg
Saapa nähdä, mitä meidän vanha herra Brando tykkää tuosta riiviöstä..Uskon, että sekin ihastuu:)
Muuten olen tässä aika sitkeästi vetänyt mitääntekemättömyys-linjaa, mutta nyt on pakko jo koittaa alkaa tsempata edes opiskelussa..Ei vaan jaksa oikein siihenkään keskittyä, kun ei pääse tuulettumaan kunnon hikilenkille :/ Joo, valivali.

perjantai, 16. helmikuu 2007

Ei mitään erikoista..

Teemu lähti SM-karkeloihin Kristiinankaupunkiin, me jäätiin Brandon kanssa pitämään peukkuja ja tassuja pystyssä! Teemu me ollaan sun idoleita;)! Go Teemu go!

http://lankenski.sporttisaitti.com/nuorten_sm-hiihdot_2007/

Tuolta löytyy tietoa Teemun edesottamuksista:) Paineita, paineita!

Muuten ei taas mitään, ei niin mitään. Tylsää. Huomenna ehkä suksille. Olen kyllä vielä aika nuhainen, ja pitäis ehkä levätä vielä yksi päivä, mutta kun..Se Ruotsiin lähtökin olisi niin pian! Tahtois jo! Jos sitä ihan vähän vaan..No aamu näyttää.
Näin unta että olin menossa Idolsin karsintoihin, mutta en osannut päättää laulua:) Viimeinen vaihtis mulla oli Anssi Kelan Milla, mut sekin meni jotenkin liian korkeelta mulle:) Ja se Ruslanas oli niissä samoissa karsinnoissa laulamassa just mua ennen, joten eiköhän tää tarkoita sitä, että tampereen ylpeys menee tänään jatkoon semmareista..;)
Ei mulla muuta.